Päättäjien on toimittava välittömästi Itämeren kalakantojen suojelemiseksi
Itämeren kalakannat ovat heikentymässä. Turska on jo lähes kadonnut. Sillin ja silakan määrä vähenee nopeasti, ja yksilöt ovat pienempiä sekä saavuttavat sukukypsyyden aiempaa nuorempina. Viimeisimpien Ruotsissa tehtyjen tutkimusten tulokset ovat hälyttäviä – enää ei ole aikaa odottaa. Itämeren kalakantojen suojelemiseksi on toimittava nyt.
Sillin ja silakan kantojen huolestuttavan kehityksen vuoksi Ruotsin hallitus pyysi joulukuussa 2020 Ruotsin meri- ja vesistövirastoa (Havs- och vattenmyndigheten) selvittämään, miten lajeja voitaisiin suojella Kalmarin ja Gävlen välisellä rannikkoalueella. Sen jälkeisen parin vuoden aikana on saatu runsaasti hälyttäviä raportteja Itämeren ympäristöstä ja rannikkokalastajien olemattomista saaliista. Ruotsin valtiopäivät ovat reagoineet asiaan ja antaneet maan hallitukselle useita kalastuspoliittisia tiedoksiantoja, muun muassa marraskuussa 2021, jolloin puolueet listasivat useita tärkeitä kohtia Itämeren kalakantojen suojelemiseksi. Suomessakin asiaan olisi syytä kiinnittää huomiota.
On tärkeää ryhtyä toimiin heti
Ruotsin maataloustieteellinen yliopisto (Sveriges lantbruksuniversitet, SLU) on toteuttanut tutkimusta Itämeren kalakantojen tilasta Ruotsin meri- ja vesistövirastolle. Yliopiston tutkimuksen mukaan kalastus on suurin vaikuttava tekijä suurikokoisten silakoiden vähentymiseen. Lisääntymisongelmat eivät ole syy kalakantojen vähenemiselle: SLU:n tutkijat ovat arvioineet ympäristötekijöitä ja päätyneet siihen, että kutu- ja pesimäalueita on runsaasti ja että ilmastonmuutos tai rehevöityminen ei todennäköisesti ole vaikuttanut silakan lisääntymiskykyyn. Tutkijat ovat korostaneet, että kalakantojen suojelutoimiin on ryhdyttävä välittömästi, eikä odotettava lopullisia tutkimustuloksia tai täydellisiä vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Kun toimenpiteet on aloitettu, voidaan niitä arvioida ja tarvittaessa muokata.
Ruotsissa hallitus päätti tarkastella silakoiden suojelua vain rajatulla alueella. Koska kalat vaeltavat, ei kalakantojen suojelu kuitenkaan voi keskittyä vain yhdelle alueelle. On tärkeää, että sillejä ja silakoita suojellaan koko Itämeren keski-, pohjois- ja eteläosissa. Tämän vuoksi jokaisen valtion tulee toimia kalakantojen suojelemiseksi itsenäisesti ja yhteistyössä muiden Itämeren valtioiden kanssa.
Kalastuspainetta on vähennettävä
Silakoilla on keskeinen rooli Itämeren ekosysteemissä sekä rannikkokalastuksessa. Ne syövät äyriäisiä ja pienempiä kaloja ja ovat itse suurempien kalojen, lintujen ja nisäkkäiden saaliita. Suurempien silakoiden puute voi johtaa hylkeiden, merilintujen ja petokalojen ruokapulaan sekä lisätä piikkikalojen määrää. Piikkikaloja voi verrata heinäsirkkaparviin, jotka syövät muiden lajien, kuten ahvenen ja hauen, mätimunia sekä poikasia. Tutkimus osoittaa, että jos kalastus jatkuu nykyisellä tasolla, suurten silakoiden osuus jatkaaa pienenemistään. Kehityksen kääntämiseksi on kalastuspaine Pohjanlahdella ja rannikkoalueilla puolitettava. Silloin suurten silakoiden väheneminen tasaantuu ja silakkakannat voivat alkaa hitaasti elpyä vuoden 2026 tienoilla.
Troolirajojen siirtäminen on tehokasta
Kalastus rannikon läheisyydessä on Itämerellä viime vuosina lisääntynyt ja sitä on harjoitettu pääasiassa keväällä ja talvella, jolloin kalat kutevat tai kerääntyvät kutemaan. Ruotsissa SLU:n tutkijat totesivat, että troolirajan siirtäminen 12 meripeninkulmaan Ruotsin rannikosta voisi suojata silakoita sekä talvehtimisen että kutua edeltävän kokoontumisen aikana. Troolirajan siirtäminen ja kalastuspaineen vähentäminen kulkevat käsi kädessä: vaikka troolirajan siirtäminen kauemmas rannikosta voi suojella talvehtivia ja kutevia silakoita paikallisesti, voi se johtaa kalastuksen lisääntymiseen muilla alueilla mikäli sitä ei yhdistetä kalastuspaineen laskemiseen.
Huolimatta SLU:n tutkijoiden suosituksista, Ruotsissa meri- ja vesistövirasto suosittelee määräaikaisesti troolirajan siirtoa vain yli 24 metriä pitkille veneille (siten, että isojen alusten kalastusta ei kuitenkaan voida jakaa useammalle pienemmälle kalastusalukselle). Ruotsin meri- ja vesistövirasto ei halua siirtää kaikkien alusten troolirajaa, sillä se on huolissaan mahdollisista taloudellisista vaikutuksista kalastajille. Rannikkotroolikalastuksen kieltäminen vaikuttaisi kuitenkin vain harvaan alukseen. Kaikkiaan kyseessä on noin 17 alusta, joista 10 on yli 24-metrisiä. Kannattaako silakan ja sillin tärkeää suojelua vesittää, jotta seitsemän venettä voisi jatkaa troolausta?
Geneettiset erot tulee huomioida
Itämeren silakka- ja sillipopulaatioiden välillä on merkittäviä geneettisiä eroja, ja eri ryhmät ovat sopeutuneet erilaisiin suolapitoisuuksiin, lämpötiloihin ja valo-olosuhteisiin. Ne myös kutevat eri vuodenaikoina. Lajien sisäiset geneettiset erot voivat olla ratkaisevia silakan selviytymiselle, kun sisämeriympäristö muuttuu tulevaisuudessa. Tätä ei kuitenkaan ole huomioitu kalastuksen sääntelyssä. Tieto geneettisesti erillisistä populaatioista on ollut tiedossa pitkään, ja nyt useat tutkijat ovat vahvistaneet sen. Suuren kalastuspaineen vuoksi on vaarana, että tärkeitä populaatioita kalastetaan loppuun.
Ruotsin meri- ja vesistövirasto toivoo, että troolirajan siirtäminen yli 24 metriä pitkille veneille toisi takaisin suuremmat silakat ja lisäisi populaatioiden suojelua. Me BalticWaters2030:lla emme usko, että geneettisesti ainutlaatuisia kantoja on mahdollista suojella niin kauan kuin teollinen troolaus Itämerellä sallitaan. Näkemyksemme mukaan kalastuksen tulisi perustua pienempiin veneisiin, jotka ankkuroidaan paikallisesti ja jotka lähtevät ja palaavat samaan satamaan. Näin suojelemme ympäristöä samalla kun luomme paikallisia työpaikkoja ja taloutta harvaan asutuille alueille.
Sanoista tekoihin
Pallo on nyt päättäjillä sekä Ruotsissa että Suomessa. Tutkimus ei voisi olla selvempää – maiden on ryhdyttävä välittömästi toimiin suojellakseen sekä silakkaa että rannikkokalastusta. Itämeren kalakantojen pelastamiseen aika on nyt. On aika toimia.
